Runoilija Attila József eli lapsuutensa Budapestin köyhälistökortteleissa. Hänen tiensä kulki kuitenkin koulujen kautta yliopistoihin, myös ulkomaille. Loppututkintoa hän ei koskaan suorittanut, koska hänet erään runonsa vuoksi erotettiin Szegedin yliopistosta. Hän eli elämänsä köyhyydessä, kirjoitti runoja ja toimitti kirjallisuuslehtiä. Hän oli kiinnostunut myös yhteiskunnallisista kysymyksistä ja kuului joitakin vuosia maanalaiseen kommunistipuolueeseen. Hänen psyykkinen terveytensä alkoi heikentyä, ja joulukuussa 1937 hän teki itsemurhan heittäytymällä tavarajunan alle.

Attila Józsefin runous on rikasta ja monitahoista. Kansanrunouden vaikutus yhdistyy siinä ekspressionismiin ja surrealismiin, ja tuotanto sisältää yhtä lailla herkkiä rakkausrunoja, poliittista agitaatiota kuin rajuja suurkaupunkikuvauksiakin, niin vapaamittaista runoa kuin sidottua mittaa. Varsin keskeinen osa hänen tuotannostaan on pohdiskelevaa runoutta, ja läpikäyvänä piirteenä hänen runoudessaan on syvä humanismi.